Hello folks! :)
Nyt vihdoista viimein oon täällä rapakon takana, oikeestaan oon ollu jo neljä päivää ja tiettekö mitä, kaikki on enemmän tai vähemmän mahtavaa!!
Elikkäs en halua ees paljon puhua siitä päivästä, kun lähin, koska se oli niin kamala ja jos mietin ees sitä tulee ihan ylitsepääsemätön koti-ikävä....
Mutta siis lennot meni ihan ajallaan ja sain jopa kassinkantajan LHR:ssä :D
Kaikista pahin oli tähän asti se pitkä lento yksin, kun mulla oli vieressä ärsyttävä hollantilais pariskunta ja se mies haisi ja si mun kuulokkeet oli rikki enkä kuullu kunnola elokuvia ja sitten kun kaikkee tällasta tapahti niin sain varmaan jonkunlaisen paniikkikohtauksen ja rupes ahdistaan etenkin se 9kk ja itkin yksin vessassa about 10min ja olin niiiin ahdistunu... huh.
Onneks se lento kuitenkin rupes läheneen loppuaan ja oli aika hassua, sillä heti, kun rupesin näkeen Losin niin yhtäkkiä kaikki se ikävä muuttu odotukseks ja innostuneeks jännitykseks! Tiesittekö, että Losinkin päällä muuten leijuu sellanen keltanen saaste pilvi?? Nice!
Ehdin muuten siinä nähdä Hollywood -kyltinkin :)
Noo mutta se lentokenttäosio meni paaljon nopeemmin, kun kuvittelin ja sain kaikki ruumatavaratkin ihan ajallaan ja otin sitten suunnan tullin läpi kohti paikkaa, jossa mua odotettiin. Sillon jänskätti.
En tiedä miks mutta siitä lähtien kaikki on ollu ihan unelmaa. Ihmiset, kampus, ympäristö, tapahtumat, kaikki. Ollaan mm. oltu yötä mettässä jonne mentiin 2h autolla ja laulettiin Philipin ja Garretin kanssa koko matka Bruno Marsia ja räpättiin. Todella kaunista! Ollaan oltu uimassa Tyynessä valtameressä ja pelattu beach volleytä koko koulun voimin. Ja tässä vaan pari esimerkkiä! Nyt on perjantaina tiedossa pool partyt ja kaikkee muuta hubaisaa!
Olin aika yllättyny kuinka vähällä ikävöimisellä oon selvinny, mutta tänään todellisuus iski kasvoihin. Meillä alkaa huomenna kunnon koulu ja oon ihan hukassa kun en oikein tiedä mistään mitään ja sen takia iski hirvee ikävä ja ahdistus kotiin ja itkin vessassa, kun en halunnu mun ihanan huonekaverin hulestuvan. Aika säälittävää.
No sitten soitin muarille ja kaikki on nyt hyvin. Tosin kiitos ihanaisen Lottiksen joka jaskaa skypetellä mulle aikasin aamullakin <3
Ollaan nyt menossa nukummaan ja tossa oli mun tähänastinen elämä Ojaissa in a nutshell. Eli heti kun ehdin/pystyn niin varmana kerron vähän lisää ihmisistä ja esim matkasta tänne ja näätte jopa kuviakin!! :)
Ikävä on!
love ya,
Annnnnn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti