T.G.I.F.

Seuraavassa hieman kuvia siitä miten me täällä vietetään viikonloppua. Eli aina on mahdollisuus mennä jonnekkin.

Nämä kuvat on nyt parin viikon takaiselta viikonlopulta, joka sisälsi mm. shoppailua Santa Monicassa, keilausta Venturassa ja sitten pari kuvaa viikottaiselta dressdinneriltä.

Enjoy! :)

Näillä mennään tällä kertaa.

hei kaikki,

voi olla että menee nyt vähän aikaa ennen kun saan mitään tänne aikaseksi postailla. Mua ja mun perhetä on nimittäin kohdannut suuri suru, jonka käsitteleminen vie aikaa ja voimia ihan suunnattomasti.

Rakas serkkuni menehtyi tällä viikolla ja ikävä jota tunnen menetyksestä on lohduton ja raastava mutta vielä enemmän kärsii muut perheenjäsenet siellä Suomessa.

Kiitos ymmärryksestä.

nuku rauhassa, Ville <3

KUVIA!

Nyt mulla on vihdoin vähän kuvamateriaalia mun matkasta/elämästä täällä!! Lisää on tulossa, lupaan sen mutta halusin nyt vaan laittaa teille vähän kuvi tuleen, kun niitä on pyydelty. :)

 Hieman väsynyt minä saapumassa Losiin. 

Tästä se lähti...

Perillä! Kuva huoneesta ihan ekana aamuna ovelta päin katottuna.

Mä nukun sitten tolla oikeella puolella ja Ellen, mun ihana roommate, nukkuu sit toisella puolella.

Kuvia hänestä tulossa myöhemmin :)

Ja tässä huone toisin päin.

Mun aina-niin-siisti vaatehuone.

Tässä kuvaa ulkoa, tyttöjen dormin takaa.

Eli tää Upper Campus on tällee vuorten keskellä pienemmän kukkulan huipulla niin, että tuntuu kuin eläis jossain ihme taikamaailmassa!

Jaa tässä sama paikka mutta vaan kuuluisan Ojain auringonlaskun aikaan.

Romanttista!

Tässä kuvaa sama rakennuksen pääoven edestä.

Toi rakennus tossa oikeella on yks paikka, jossa meillä on tunteja.

Siellä pidetään esim Drama-club, johon itsekin kuulun. :)

Tässä kuvaa keskustan puistosta. :)

Eli Ojai on tällanen mukava Kangasalan kokonen paikka ihan Venturan ja Santa Barbaran kupeessa.

Kuvaa pääkadulta.

Tässä ollaan mä ja Reika viime lauantai-iltana, kun oltiin ostettu samanlaiset yöhousut Targetista saman päivänä. 

Reika on vähän kun mun paras ystävä täällä. :)

Tässä ollaa Nicolen ja Pinkyn kanssa Santa Barbarassa.

Nuo tytöt on todella mukavia, tosin pari vuotta nuorempia, jotka haluaa kokoajan, että opetan niitä tanssimaan...

Ja sitten vielä lopuks itä-siivessä asuva Ashley, joka pelailee amerikkalaista jalkapalloa.

Ashley osti maailman söpöimmän cupcaken!!

Eli tällasta tällä kertaa. :) Lupaan laittaa paremman kuvakollaasin myöhemmin, jossa kerron sitten lisää vähän kaikesta.

Annnnn.

syvällinen kysymys

Haluun teidän kertovan mulle teidän mielipiteenne siitä, että lopulta, mikä on koko vaihtarivuoden opetus meille ihmisille?

ristiriitoja

Ensinnäkin ihmiset, sano teille kukaan mitä tahansa, Jenkeissä on VAIKEEMPAA käydä koulua kun Suomessa! Ihan tosissaan!

Esimerkiks, oon nyt parin päivä aikana tehny ainaskin viis ainetta joista suurin osa on ollu sellatteita että vaikka oon kysyny miiiiljoona kertaa, en vaan oon oikeesn ymmärtäny mitä mun ois pitäny tehä. Eli odotetaan kauhulla tuloksia...

En oo muuten ees kertonu mitä aineita mulla on, shame on me!
Eli tässä on mun lukujärjestys, jota oon muokkaillu niin monta kertaa, että Mr. Edwards ei varmaan enää koskaan halua nähä mua!(vaikka se antokin mulle kyydin tänään talleilta.)

Period 1: Humanities
Period 2: English 10
Period 3: Math Analysis
Period 4: Spanish 2
Period 5: FREEE (= läksyjäläksyjäläksyjä)
Period 6: English 9
Period 7: FREEE (= musikaali/draama -klubi tai talleilla)

Kaikista vaikeinta on... hmm... KAIKKI! Tai siis eilen esim tuntu ylivoimaselta etenkin... hmm... KAIKISSA, mutta tänään eniten ehkä espanjassa ja englanti 9:ssä.

Luulin ennen lähtöö, että kaikista eniten mulla ois ikävä illalla, mutta todellisuudessa aamut on pahimpia! Tänäänkin olin kuolla ihan vaan siihen että halusin niiiiiin kotiin. Noo sitten taas vaihteeks tuhlasin krhm hieman puhelinlaskuun ja tekstasin kotiin ja ne sitten soitti sieltä, että kyllä nyt mun pitää vaan jaksaa.. oli siis aika kamalaa oikeestaan ihan englannin 9:iin asti kunnes pääsin talleille ja VOU!

Talleilla oli niin kivaa ja mua autettiin ja kaikkee ihanaa ja tiettekö SAIN OMAN HEVOSEN!!! wiihii!! Hänen nimensä on Lexie ja hän on suuuper sulonen ja ihana ja kaikkee!! Laittelen sitten tosiaan kuvia, kun teen kuvapostauksen :)

Muuten, en tiedä kuinka moni teistä ihmisitä lueskelee /seurailee mua facessa mutta kerroin tässä eilen kuinka mun espanjan ja englannin ryhmässä on koko koulun sulosin poika Dan. Te kuolisitte jos näkisitte sen, oikeesti! Noo mä oon ollu nyt täällä melko hiljanen koska tunneilla on ollu vaikeeta ja etenkin tietenkin espanjan tunnilla jota en tosiaan oo koskaan ennen lukenu. Noh eikös Danista sitten tullu mun pari kun piti esitellä toinen ja voitte kuvitella miten se meni.. kiitos Google Translate.... Mutta tänään aion tosiaan opiskella espanjaa ja syventyä siihen..
Niin ja muuten tänään se oli TAAS samassa ryhmässä mun kanssa ja ei luoja. Häpeän again.

No mutta nyt mä rupeen laittautuun, kiva että jaksoitte lueskella mun kuulumisiani! :)

Annnn.

ps. Nuku rauhassa Karoliina, mä katon sun siskos perään täällä Jenkeissä! <3

I´M BACK IN BUSINESS

Hello folks! :)

Nyt vihdoista viimein oon täällä rapakon takana, oikeestaan oon ollu jo neljä päivää ja tiettekö mitä, kaikki on enemmän tai vähemmän mahtavaa!!

Elikkäs en halua ees paljon puhua siitä päivästä, kun lähin, koska se oli niin kamala ja jos mietin ees sitä tulee ihan ylitsepääsemätön  koti-ikävä....

Mutta siis lennot meni ihan ajallaan ja sain jopa kassinkantajan LHR:ssä :D

Kaikista pahin oli tähän asti se pitkä lento yksin, kun mulla oli vieressä ärsyttävä hollantilais pariskunta ja se mies haisi ja si mun kuulokkeet oli rikki enkä kuullu kunnola elokuvia ja sitten kun kaikkee tällasta tapahti niin sain varmaan jonkunlaisen paniikkikohtauksen ja rupes ahdistaan etenkin se 9kk ja itkin yksin vessassa about 10min ja olin niiiin ahdistunu... huh.

Onneks se lento kuitenkin rupes läheneen loppuaan ja oli aika hassua, sillä heti, kun rupesin näkeen Losin niin yhtäkkiä kaikki se ikävä muuttu odotukseks ja innostuneeks jännitykseks! Tiesittekö, että Losinkin päällä muuten leijuu sellanen keltanen saaste pilvi?? Nice!
Ehdin muuten siinä nähdä Hollywood -kyltinkin :)

Noo mutta se lentokenttäosio meni paaljon nopeemmin, kun kuvittelin ja sain kaikki ruumatavaratkin ihan ajallaan ja otin sitten suunnan tullin läpi kohti paikkaa, jossa mua odotettiin. Sillon jänskätti.

En tiedä miks mutta siitä lähtien kaikki on ollu ihan unelmaa. Ihmiset, kampus, ympäristö, tapahtumat, kaikki. Ollaan mm. oltu yötä mettässä jonne mentiin 2h autolla ja laulettiin Philipin ja Garretin kanssa koko matka Bruno Marsia ja räpättiin. Todella kaunista! Ollaan oltu uimassa Tyynessä valtameressä ja pelattu beach volleytä koko koulun voimin. Ja tässä vaan pari esimerkkiä! Nyt on perjantaina tiedossa pool partyt ja kaikkee muuta hubaisaa!

Olin aika yllättyny kuinka vähällä ikävöimisellä oon selvinny, mutta tänään todellisuus iski kasvoihin. Meillä alkaa huomenna kunnon koulu ja oon ihan hukassa kun en oikein tiedä mistään mitään ja sen takia iski hirvee ikävä ja ahdistus kotiin ja itkin vessassa, kun en halunnu mun ihanan huonekaverin hulestuvan. Aika säälittävää.
No sitten soitin muarille ja kaikki on nyt hyvin. Tosin kiitos ihanaisen Lottiksen joka jaskaa skypetellä mulle aikasin aamullakin <3

Ollaan nyt menossa nukummaan ja tossa oli mun tähänastinen elämä Ojaissa in a nutshell. Eli heti kun ehdin/pystyn niin varmana kerron vähän lisää ihmisistä ja esim matkasta tänne ja näätte jopa kuviakin!! :)

Ikävä on!

love ya,
Annnnnn.

kun tänään lähden

hei ihmiset, mä lähen tänään. Oikeestaan 3 tunnin päästä.

Pitäis kai hyppiä ilosta kattoon, mutta en ees viitsi esittää sellasta, koska oikeestaan musta tuntuu nyt just kuinka jotain revittäis musta irti ja lyötäs ilmat pihalle. Uskokaa mua, ei tee oikeen mieli just nyt hehkuttaa.

Toki kiva lähtee ja kaikkea eikä jännitä yhtään. Ei musta ei nyt just tunnu muuta kun tuskaselta, tuskaselta ja tuskaselta.
Tää on sitä mitä oon halunnu kauan ja edelleen haluan, haluaisin vaan hypätä nyt puol vuotta eteenpäin. Ei, haluisin hypätä tasan 282 päivää ja istua nyt lentokoneessa matkalla kotiin.
Säälittävää, eikö?

Nooh nää on näitä päiviä. On nimittäin ollu aikasmoista vuoristorataa, välillä onnensa kukkuloilla lähössä uuteen seikkailuun ja taas yht äkkiä itken silmät irti päästä ikävästä.

Miks kaikki aina puhuu vaan siitä mahtavasta lähöstä, kuinka kaikki on kivaa? Miks kukaan ei ikinä mainitse mitään siitä hirveestä ikävän ja huonon omantunnon tunteesta, kuinka itsekkäästi jättää tänne kaikki ne ihmiset jotka tarttee sua? Tai joita kenties sä tarttet?
Eikö kukaan muu todellakaan tuntenu tuskaa hyvästellessään isosiskon? Entä parhaan ystävän perheen? Ja ennen kaikkea hyvästellessään maailman tärkeintä ihmistä, isoäitiä, joka tulee olemaan yksinäinen sun poissa ollessa, jota säkin ikävöit enemmän ku voi käsittää??

Huomenna on edessä ne kauheet hyvästit, perheen ja parhaan ystävän.

Nyt tarvittaisiin niitä kannustavia kommentteja..

Mutta pää pystyssä kohti unelmaa, eks je!