Tiedättekö sen tuntee, kun kaikki hehkuttaa sitä, kuinka ne lähtee jo viikon tai kahen päästä tai et ne on jo lähtenyt??
No mä en herranjestas sentään oo viä ees päässy sinne haastatteluun!
Muutta se ongelma korjaantuu pian, koska tiistaiaamuna otetaan nokka isän ja Lotin(♥) kanssa kohti Helsinkiä ja USA:n lähetystöä.
Tosi mahtavaa, että asiat etenee, mutta... mua tosissaan jännittää!
Okei se on vaan n. 10 min englanninkielinen keskustelu, jossa pitäisi olla selkeet kysymykset. Mutta silti musta tuntuu, että jollain mahtavalla tavalla mokaan sen.. HUOH!
Eiköhän tämä tästä..
Mutta kuten sanottu, monien lähdöt on jo ihan pian tai sitten on niin onnellisesti asiat, että on jo siellä omassa määränpäässä :)
Mulla on vielä hyvä tovi ihmetellä maailman menoo täältä kotimaan kamaralta, nauttia Suomesta ja mm. Lottiksen seurasta.
Tällä hetkella musta tuntuukin melko hyvältä ja siks juuri nyt haluun kertoa, että tää mun kirjoittelu ei jatku enään syyskuussa näin tylsänä! :)
Oon päättänyt, että Lottis saa opettaa mut oikeesti käyttään tätä blogia
(itse kun olen tällainen tekniikan ihmelapsi)
ja sitten rupee vähintään kerran kahdessa viikossa tuleen tekstin lisäksi etenkin kuvia. Wihii!
Oonkin nyt todella ylpee teistä, koska ootte jaksanut lueskella mun harvakseen tulevia rustauksia, pian saatte myös vähän muuta ihmeteltävää :)
Kirjoittelen sitten, kun lähtöpäivä on lähempänä omista tuntemuksistani eli pääsette sitten vähän tunnustelemaan sitä lähdöntuntua mun näkökulmasta :)
Palaillaan!
Annnnnn.
