On kulunut taas hyvin aikaa ja nyt tulikin ekaa kertaa sellanen hetki, että pystyn tänne ajatuksiani kirjotteleen. Mulla on ollut nyt tässä koko kuukausi täynnä töitä ja on tuntunu jopa siltä, että en ehi tehä kaikkee mitä haluisin ennen vaihtovuotta ja kaikki vaihtariasiat onkin joutunu hetkeks taka-alalle työkiireiden vuoksi. Täytyyhän mulla olla Jenkeissä shoppailurahaa!
Mutta nyt on sitten tapahtunu hyvää edistystä viimesien viikkojen aikana ja sainkin jo asiat sillee valmiiks, että lähetystön haastatteluaika on varattu ja Ojaistakin on tullut jo ehdotus ens syksyn lukujärjestyksestä!
Vaikka kaikkee tällasta edistystä on tapahtunutkin, niin en oo oikeesti silti ehtiny ajatteleen kunnolla koko lähtöä. Päinvastoin! Oon vaan aina, mitä lähemmäks lähtöpäivää ollaan menty sitä vähemmän uskaltanut asiaa todella ajatella ja sitä enemmän oon koittanut siirtää ajatuksista sitä, että en oo enää parin kuukauden päästä täällä.
Tänään sitten, kun sovin perheen kanssa yhteisien lomapäivien käytöstä ja siinä samalla muistakin asioista esim. ens syksyn tapahtumista, mun silmät aukes: mähän en oo täällä enää sillon!
Oon joutunu perheen kanssa käsitteleen tän oman lähdön lisäks myös toista aika isoo muutosta , mun rakas ísoveljeni on nimittäin lähdössä parin viikon päästä armeijan harmaisiin.
Ei asia muuten välttämättä niin paljon vaikuttais, mutta mulla on myös ihana 11v. pikkusisko, joka joutuukin yhtäkkiä hyvästeleen pitemmäks aikaa molemmat isosisarukset.
Tää asia herättikin tänään tosi paljon tunteita, enimmäkseen niitä haikeita ja surullisia.
Mulle ja mun veljelle on meidän pikkupirpana ollut aina se tärkein ja siks tuntuu ihan hirvittävän pahalta jättää se tänne, ihan kun mä jättäisin sen yksin ilman kenenkään turvaa!
Tässä se nytkin istuu mun vieressä ja oottaa, että koska oon saanu tän postauksen valmiiks. :)
Me ehdittiin tänään jo vähän kyynelehtiäkin asiasta... täytyy sanoo, että nyt tuntuu tosi pahalta..
Jos viittisitte, niin olisin tosi kiitollinen, jos kommentoisitte tätä asiaa. En oo oikeen viittiny siitä kenellekkään sillee mainita, koska murtuisin täysin.. Eli jos teillä on ollut esim. samoja tuntemuksia, kertokaa ihmeessä!
Mutta nyt mä rupeen viettää laatuaikaa mun rakkaan pikkusen kanssa!
Love ya!
Annnnnnnnnnnnnnnn.
